Hae
Aurora Renvall

Halusin mahdollisimman terveen koiran, joten miksi valitsin göötin?

Kirjoitin tuossa pari päivää sitten pitkän postauksen laumamme uusimmasta lisäyksestä, länsigöötanmaanpystykorvapennusta Nöpöstä, rodun valinnasta ja pennun kotiutumisesta. Postauksen löydät täältä.

Halusin ehdottomasti kirjoittaa vielä erikseen postauksen länsigöötanmaanpystykorvien, eli gööttien, terveystilanteesta. Se oli yksi tärkeimmistä kriteereistäni rotua ja pentuetta valitessani.

Länsigöötanmaanpystykorva pentu

Vauva-Nöpö ensimmäistä kertaa työpaikalla mukana. Kuvaaja: Nutrolin®/Jenni Liukkonen

Meidän vanhempi koira, amerikanbulldoggi Namu, on nyt 4-vuotias. Sen 50. eläinlääkärikerta tulee osumaan alkuvuodelle 2019.

Namun kanssa olen oppinut valveutuneeksi koiranomistajaksi. Usein tuntuu murskaavan ahdistavalta ajatella ihmisen aikaansaamia rotukohtaisia ongelmia. Suren eläinten puolesta, mutta tunnen vahvasti myös omistajien tuskan. Lemmikin terveys on omistajan vastuulla, eikä kymppitonnin eläinlääkärikuluinvestoinnit välttämättä takaa kivutonta, elämisen arvoista elämää. Siksi minusta on tärkeää puhua lemmikkien terveysasioista avoimesti.

Totaalisen tervettä rotua tuskin löytyy, mutta voimme ehdottomasti tehdä parempia ja huonompia rotuvalintoja, koiran terveyttä ajatellen.

Mitä sain selville gööttien terveystilannetta tutkiessani

Koska göötti on ruotsalainen paimenkoirarotu, selasin pentuetta etsiessäni läpi kaikki Ruotsin ja Suomen kasvattajat.

Iso ero ruotsalaisten ja suomalaisten kasvattajien välillä on jalostuskoirien terveystietojen saatavuus. Ruotsalaisilla ei ollut kovin hyvin terveystietoja saatavilla tai ainakaan esillä, joten suomalaiset kasvattajat tuntuivat luotettavammilta.

Monet ruotsalaiset eivät tutki gööttejä yhtä ahkerasti kuin suomalaiset. Olen kuullut, että heidän mielestään suomalainen ”ylitutkiminen” jopa aiheuttaa ongelmia (mikä puolestaan aiheuttaa ainakin minulle pienen otsarypyn).

Huomasin, että gööttien ruotsalaisen rotuyhdistyksen sivuilla jopa lukee, että göötit ovat terveitä, eikä niillä ole mitään rotukohtaisia yleisiä sairauksia. Suomen gööttiyhdistyksen sivuilla on oma terveys-sivu, jossa luetellaan kattavasti samoja asioita, joita kerron seuraavaksi tässä postauksessa.

Länsigöötanmaanpystykorva Nöpö sinisellä silmällä

Nöpö luetellaan värivirheelliseksi sen sinisen silmän ja liian runsaan valkoisen värityksen vuoksi. Kuvaaja: Nutrolin®/Jenni Liukkonen

Rakenne

Täytyy todeta, että terveystulosten selaaminen oli todella mukavaa puuhaa.

Koko selaushistoriani aikana törmäsin suunniteltujen pentueiden vanhemmissa vain pari kertaa C-lonkkiin (huonompia ei ollut lainkaan), 1-kyynäriin ja 1-polviin, ja vain yhteen lievään selkämuutokseen. Suurimalla osalla oli A tai B-lonkat, 0 kyynärät, 0 polvet ja puhdas selkä. Toki kaikilla ei ollut arvioitu kaikkea, mutta yleiskuvana minusta aivan mahtava niin moneen rotuun verrattuna.

”Vaikka göötti on pitkäselkäinen rotu, välilevytyrät ja -pullistumat ovat rodun parissa erittäin harvinaisia.” (Länsigöötanmaanpystykorvat Ry)

Jos koirien terveystutkimustermistö on uutta, voit tutusta siihen tämän linkin kautta.

Gööttien retinopatia

Gööteille ominainen perinnöllinen sairaus on PRA, eli etenevä verkkokalvon rappeuma silmissä – tarkemmin retinopatia. Retinopatia on perinnöllinen silmäsairaus, jossa verkkokalvon sauva- ja tappisolut vaurioituvat. Sairaus etenee kolmessa vaiheessa:

  1. Noin 2-3 vuotiaana verkkokalvoon muodostuu tummia alueita, jotka eivät vaikuta koiran näkökykyyn.
  2. Hämäränäkö alkaa häiriintymään verkkokalvon tummmien alueiden ohentuessa ja laajenuessa.
  3. Noin 9. ikävuoden jälkeen päivänäkö saattaa alkaa häiriintymään sairauden edetessä. Osa sairastuneista koirista sokeutuu kokonaan.

Gööttien retinopatiaan on kehitetty geenitesti. Kasvattaja testasi koko meidän pentueen ennen luovutusta ja Nöpö todettiin kantajaksi.

Ote Nöpön Animal Health Trustin retinopatian DNA-testistä:

“CARRIER: these dogs have one copy of the mutation and one normal copy of DNA. These dogs will not develop RETINOPATHY themselves as a result of the RETINOPATHY mutation but they will pass the mutation on to approximately 50% of their offspring. We cannot exclude the possibility that carriers might develop a similar condition due to other mutations they might carry that are not detected by this test.”

Nöpön kohdalla on siis hyvin epätodennäköistä, että tämä silmäsairaus puhkeaisi perinnöllisistä syistä, mutta hän tulee periyttämään mahdollisuutta eteenpäin (jos Nöpöä käytettäisiin jalostukseen). Nöpön pentueessa 4 oli normaaleja (ei altistavaa geeniä) ja 2 kantajia.

Göötti istuu lastauslaiturilla

Kuvaaja: Nutrolin®/Jenni Liukkonen

Muuta

Muita göttien ominaisia ongelmia ovat piilokiveksisyys ja synnynnäiset hammaspuutokset. Itse koen nämä kaksi ns. ‘parhaimman tason’ ongelmiksi. Hammaspuutokset ovat vähäisiä, eivät siis haittaa elämää ja piilokivesten operointi on suhteellisen yksinkertainen rutiinitoimenpide.

Nöpöä ostaessamme kauppasopimuksen liitteeseen merkittiin myös rodussa esiintyviksi mahdollisiksi vioiksi ja sairauksiksi:

  • Lonkkanivelen kasvuhäiriö
  • Selkä- ja niskarangan muutokset
  • Hammaspuutokset ja purentaviat
  • Kivesvika
  • Silmäsairaudet, kuten PRA, harmaakaihi, verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö, ylimääräiset ripset jne.
  • Yksittäisinä tapauksina mainitaan lisäksi kasvaimet, allergia, Cushingin tauti, diabetes, AIHA, epilepsia, sydänviat, luuston ja nivelten kasvuhäiriöt, legg perthes, kitalaen ja nielun epämuodostumat ym.

Olin todella tyytyväinen kauppasopimukseen ja sen liitteeseen. Näistä asioista on todella tärkeää keskustella pennun ostajan kanssa, sillä ongelmia on aina helpompaa havaita ne tiedostaessaan. Listasta ainoastaan AIHA ja legg perthes olivat minulle uusia nimikkeitä.

Nöpön ollessa 1-2-vuotias käytän sen kuvauksissa ja lähetän tulokset Kennelliittoon lausuttaviksi, jotta Nöpön terveystulokset tulevat löytymään KoiraNet-tietopalvelusta kiinnostuneita varten (kasvattajat ja pennun ostajat). Nöpöä tuskin tullaan jonottamaan jalostuskäyttöön värivirheen vuoksi, mutta itseä kyllä kiinnostaisi sinisilmäiset valkomerkkiset jälkeläiset., jos muuten on priimaa. 🙂

Ikä

Göötit elävät keskimäärin yli 10-vuotiaiksi, jopa lähemmäs parikymppisiksi!

Ennen Nöpön kotiutumista olin Namun kanssa lenkillä, ja törmäsin mukavaan keski-ikäiseen naiseen, jolla oli hihnan päässä corgi ja göötti. Vanhempi herra göötti tallusteli Namua moikkamaan. Namu ei enää aikuisiällä pidä kaikista aikuisista tuntemattomista korista, mutta herra göötti oli heti hänen mieleen. Kysyin harmaantuneen herra göötin ikää, ja arvataa mitä? Hän oli juuri täyttänyt 17 vuotta!

Minusta on aivan ihanaa ajatella, että saan olla oman gööttini kanssa mahdollisesti jopa kaksi vuosikymmentä. <3

amerikanbulldoggi ja göötti

Minua surettaa suuresti monen rodun terveystilanne, varsinkin brakykefaaliset (hengitysongelmaiset), rakennevikaiset (luusto ja nivelet) sekä ihosairaat. Nämä ovat kaikki suurimmaksi osaksi huonon jalostuksen aikaansaamia yleisiä ongelmia.

Koska kaikkea ei voida tai osata aina ennakoida, on moneen ongelmaan onneksi olemassa lääketieteellistä apua, kunhan tilanteeseen tartutaan riittävän ajoissa. Usein ongelmiin ei puututa, koska niitä ei tunnisteta. Siksi haluaisinkin olla vaikuttajana mukana valistamassa ja ennaltaehkäisemässä terveysongelmia, sekä niistä johtuvaa kärsimystä – niin koiralle kuin omistajalle.

Yksi tapa vaikuttaa on kertoa oman koiran ongelmista avoimesti, ja niin olen Namun kanssa tehnytkin. Kannustan kaikkia tutkituttamaan koiransa, jakamaan löydökset mahdollisen kasvattajan kanssa ja tilaisuuden tullen keskustelemaan niistä rodusta kiinnostuneiden kanssa. Tuleeko teillä mieleen muita tapoja vaikuttaa rotujen terveyteen?

Miten pentu tuli meille? Länsigöötanmaanpystykorva Nöpö esittäytyy!

Huhtikuun alussa päätimme, että meidän perheeseen tulee länsigöötanmaanpystykorva, eli göötti.

Tässä postauksessa kerron miten päädyimme rotuun, miten etsin kasvattajia, miten Nöpön ensimmäiset kuukaudet ovat menneet, ja tietty miten Namu ja Nöpö tulevat toimeen. 🙂

Meidän göötin-töötti on tätä kirjoittaessa juuri täyttänyt 6 kuukautta. Nimekseen hän sai Nöpö! Tässä amerikanbulldoggini Namu ja Nöpö tänään meidän eteisessä:

Amerikanbulldoggi ja länsigöötanmaanpystykorva istumassa

Miksi halusin toisen koiran

En ollut alunperin ajatellut, että haluaisin välttämättä omistaa useamman kuin yhden koiran.

Namun innokkuus ja yleinen iloisuus elämää kohtaan hiihteli ensimmäiset vuodet sen verran korkealla, että ei tullut silloin mieleenkään lisätä toista koiraa siihen sirkukseen. Namu oli todella hyväntahtoinen, kaikkien kaveri, joka painoi jo isona pentuna lähemmäs 40 kiloa. Namu oli innokas, erittäin kömpelö ja tapaturma-altis, sekä aivan liian itsenäinen.

Namun täyttäessä 3 vuotta, maaginen raja ylittyi – ylitsevuotava sähläys haihtui ja jäljelle jäi rauhallinen, hyväkäytöksinen nuori neiti.

länsigöötanmaanpystykorva pentu ja iso koira

Nöpö 9 viikkoa

Namu oli maailman onnellisin aina, kun sovittiin painitreffejä kavereiden koirien kanssa. Usein kuitenkin tuntui, ettei muiden aikataulujen vuoksi saatu sovittua riittävän usein tapaamisia. Kaipuu kavereiden luokse alkoi näkymään Namun käytöksessä. Se saattoi jäädä kadulla ulisemaan satunnaisten koirien ja ihmisten perään. Istahti vaan kadulle, kääntyi kohdetta päin ja ulisi sellaista säälittävää ”haluan kavereita” -ulinaa, mikä useimmiten aiheutti ihmisissä hilpeyttä.

Arki Namun kanssa oli niin rauhallista, etten rauhallisempaa osaisi edes kuvitella. Otin aina tilaisuuden tullen meille hoitokoiria, jotta Namu saisi mielekästä seuraa. Tämä ilahdutti sitä silminnähtävästi. Muulloin koitin viihdyttää Namua ottamalla sen mukaan lähes joka paikkaan, töihin ja ostoksille. Lopulta päätin, että NYT on täydellisen sopiva aika ottaa meille toinen oma koira koko perheen iloksi. Mutta mikä?

Rodun valinta

Namu ei enää aikuisiällä tule kaikkien aikuisten koirien kanssa toimeen lähikontaktissa, joten tein päätöksen siirtää sivummalle pitkäaikaisen haaveeni aikuisen koiran adoptoimisesta. Joskus vielä! Koska Namulla on ollut niin paljon terveysongelmia (ja on edelleen), tuntui myös henkisesti oikealta valinnalta panostaa tässä elämäntilanteessa mahdollisimman vastuulliseen kasvattajaan.

Alustavat ajatukseni olivat hankkia iso tai keskikoinen koira, ehkä joku arktinen rotu. Halusin reippaan, miellyttämishaluisen, vapaana pysyvän, suhteellisen helppoturkkisen ja ennen kaikkea hyvän terveystilanteen omaavan rodun edustajan.

Toimin sijaisperheenä näyttelylinjaiselle huskylle Kodalle, ja se on maailman ihanin huskypallero. Työmoraali ja yleinen söpöys täyttä priimaa. Huskyt ovat kuitenkin useimmiten hyvin riistaviettisiä, joten niitä voi harvemmin pitää vapaana. Miellyttämishalukin taitaa olla lähinnä nälkään perustuvaa.

Treeneissä olen aina ihaillut paimenkoirien särmää työskentelyasennetta, joten jonkun aikaa selvittelin myös sopisiko minulle belgianpaimenkoira malinois. Namu on lenkkeillessä aika hidas tallustaja, joten halusin ehdottomasti reippaan rodun, jonka kanssa pääsisin juoksemaan. En kuitenkaan itse ole koskaan ollut mikään urheiluhullu, joten etsin järkevää energiatasoa., eikä malinois vaikuttanut tähän ajatukseen sopivalta.. Ihailen niitä edelleen!

Mietin myös bullterrieriä, staffeja ja australianpaimenkoiraa, kunnes törmäsin tutkimustyössäni rotuun nimeltä länsigöötanmaanpystykorva.

länsigöötanmaanpystykorva juoksee

Nöpö 9 viikkoa. Kuvaaja: Nutrolin®/Jenni Liukkonen

Muistan tavanneeni rodun edustajia livenä vain koiramessujen rotuosastolla. Outoa näin jälkeenpäin ajatellen, etten muista tavanneeni yhtäkään gööttiä edes eläintarvikemyymälässä työskennellessäni.

Kuvauksen mukaan länsigöötanmaanpystykorva on tarmokas ja vankka rotu. Luonne on uskalias, valpas, älykäs, ystävällinen ja energinen. Rodun historia ulottuu viikinkiajalle ja rotua on käytetty lehmien paimentamisessa ja vahtitehtävissä. Turkki on helppo ja koon puolestahan nämä olivat aika pieniä, 10-15 kiloisia.

Tutkin rodun terveystilannetta ja se vakuutti. Kirjoitan siitä erillisen postauksen, minkä julkaisen pian!

KASVATTAJAN ETSIMINEN

Kävin läpi jokaisen Suomeen ja Ruotsiin rekisteröityneen gööttikasvattajan – pariinkin otteeseen. Katsoin myös muiden maiden kasvattajia, ja olin varautunut hakemaan pennun kaukaakin. Siksi oli niin hassua, että meidän vauva noudettiin niinkin kaukaa kuin Espoosta.

Huhtikuun alussa laitoin sähköpostilla pentukyselyn kuudelle potentiaalisimmalle suomalaiselle kasvattajalle, joilla oli pentueita suunniteltuna kuluvalle vuodelle.

Sovimme alkuun tapaamiset kahden kasvattajan kanssa. Toinen kasvattajaista oli Ada Walder, joka kutsui meidät kotiinsa Espooseen tapaamaan omia gööttejään. Adan kennelnimellä Adavalls löytyi 7 pentuetta vuodesta 2004. Adan kanssa tultiin hyvin juttuun ja saatiin vahvistus, että pentujen määrästä ja sukupuolesta riippuen meillä on mahdollisuus saada oma Adavalls-göötti pian syntyvästä pentueesta.

Meille tulee göötti!

Puolitoista kuukautta ensimmäistä yhteydenottoani myöhemmin sain iloviestin: pennut olivat syntyneet ja meille oli varattuna gööttipoika!

Olin varautunut odottamaan omaa gööttiäni reilusti yli vuoden, joten pentuvaraus alle kahdessa kuukaudessa oli todella positiivinen yllätys!

Pennut syntyivät 15.5.2018. Ensimmäisten rauhoitettujen viikkojen jälkeen, käytiin viikoittain katsomassa pentuja ja talouden muita gööttejä – kaikki aivan ihania! Nöpö erottui jo pikkuisena joukosta sen sinisen silmän ja runsaiden valkoisten merkkien johdosta (molemmat lasketaan rodussa värivirheiksi). Vauva-Nöpö oli reipas ja kiltti pieni kultapulla.

Nöpön kotiutuminen

Nöpö haettiin kotiin maanantaina 9.7.2018, päivää vaille 8 viikkoisena. Tosi moni on kysynyt miten Namu otti Nöpön vastaan. Meillä on siitä videokin:

Namu rakastaa kaikkia pikkupentuja, joten iloinen kohtaaminen ei tullut yllätyksenä. Videolla Nöpöä selkeästi vähän jänskättää, mutta sitä ei montaa hetkeä kestänyt, kuten seuraavasta kuvasta voi todeta.

Iloinen länsigöötanmaanpystykorva pentu kesällä

Nöpön ensimmäinen päivä kotona sujui aika iloisissa tunnelmissa. 😀

Nöpölle väsättiin tilava pentuaitaus sen oman turvallisuuden vuoksi, ja jotta minä voisin nukkua yöni rauhallisin mielin. Vuokra-asunnossa on myös mukavaa, kun pentuaitauksella on oma pohja, että laminaatti ei kärsi öisistä ‘vahingoista’.

Länsigöötanmaanpystykorva pentu 8 viikkoa nukkumassa

Panda ja kuvassa näkyvä pyyhe saatiin kasvattajalta. Niihin oli hierottu Nöpön äidin Mellin tuoksua.

Nöpön ensimmäisen kuukauden aikana Suomessa oli kolme historiallisen tuskaista helleviikkoa, mikä hankaloitti varmasti monen koiran ja omistajan arkea. Nöpö ja Namu saivat käydä päivittäin useamman kerran viileässä suihkussa, ja parvekkeelle ostettiin Nöpölle oma kahluuallas.

Nyt puolen vuoden iässä Nöpö on jo lähes ammattilainen bulldoggin paimentamisessa. Aivan parasta katseltavaa, kun nuo kaksi juoksevat ja painivat yhdessä pitkin metsiä. Namu oli niin selkeästi laumakaverin tarpeessa ennen Nöpön tuloa, ja on ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa nähdä, miten onnellinen se on nyt.

Länsigöötanmaanpystykorva pentu picnicillä

Nöpö ja Namu iltanokosilla

Namu on todella pitkäpinnainen Nöpön kanssa, eikä osaa käskeä sitä riittävästi tarvittaessa. Namu on välillä kunnon reppana, joka pitää pelastaa riiviön otteesta omaan rauhaan.

Yleisesti Nöpö on todella energinen ja tuntuu, että se on koko ajan puuhaamassa jotain, eikä osaa millään rauhoittua. Vauva-Namustahan loppui patterin vähintään parin tunnin välein, ja olinkin sen pentuaikana alussa vähän “pettynyt” miten vähän aikaa sai viettää hereillä olevan pennun kanssa. 😀 No, nyt on taas ihan päinvastaiset ajatukset. Minusta Nöpön puuhailu on kuitenkin ihan normaalin rajoissa, sillä se nukkuu ainakin jotkut päikkärit päivisin ja öisin on tosi nätisti. Yöksi rauhoittumisen se oppi parissa viikossa.

Yksinolotreenit päivisin etenivät myös reippaasti ja sainkin ajateltua nopeammin ottaa pois rappuun laittamani “Pahoittelut ajoittaisesta ulinasta, meidän Nöpö-pentu harjoittelee” -lappuset.

Länsigöötanmaanpystykorva pentu autossa

Vauva-Nöpsy autoilemassa

Fiilikset rodusta

Tällainen ruotsalainen paimenkoira on aika erilainen, kuin toiselta mantereelta peräisin oleva, aikuiskooossa 4 kertaa painavempi bulldoggi, joten moni on kysellyt mitä olen tykännyt uudesta rodusta.

Minusta göötti on ihan super sen reippauden ja miellyttämishalun ansiosta. Nöpö on aina mukana, sitä ei pahemmin tarvitse huudella. Pysyy vapaana todella kivasti vieressä, tulee kutsuttaessa, eikä mene omin päin moikkailemaan ohikulkijoita.

Nöpöllä on ihan huiput sosiaaliset taidot muiden koirien kanssa. Se on utelias ja kohtelias. Nöpö on leikkityyliltään vähän rajumpi innostuessaan, mutta osaa myös kunnioittaa muiden rajoja. Tuntuu nyt jo kestosuosikilta. 🙂

Nöpön harrastukset

Minusta uinti on ihan mahtava harrastus, joten 3 kuukauden iässä Nöpö pääsi ensimmäistä kertaa koirauimalaan. Siitä asti olemme käyneet uimassa kerran viikossa. Nöpöllä on tosi hyvä uintitekniikka, se on iloinen, kohtelias ja hiljainen uintikaveri. Nöpön uintikavereihin kuuluu staffi, bordercollie, labbis ja valkoinen paimenkoira.

Viikoittain treenataan Nöpön kanssa myös tokoa ja rally-tokoa. Nätti seuraaminen tulee tällä tyypillä ihan luonnostaan. Keskittymiskyky on välillä aika lyhytaikaista (Namun pentuaikaan verrattuna), mutta paranee koko ajan. Nöpö palkkautuu ihanasti myös leluilla ja ihan vaan oman ihmisen huomiolla.

Göötti pelastusliivit päällä

Uimamaisteri 4 kuukautta

Ruokaa ja reissuja

Nöpöllä on todella hyvä ruokahalu. Se syö Maukas Mainio täysravintoraakapullia, kotimaista peuraa ja lisäravinteina Nutrolin Pentua, Nutrolin Iho & Turkkia, sinkkiä, naudan maksaa (A-vitamiini), DE-vitamiiniliuosta, glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia (nivelaineet). Lisäravinnetarpeet meidän koirille laskee kohta jo toista vuotta Jenni Korhonen.

Nöpön ensimmäisen viikon aikana autoilimme päälle 500 kilometria. Siitä on kehittynyt oikein hyvä autoilija. Yllätyksekseni autossa se on todella nätisti, eikä kiusaa Namua lainkaan.

Tähän mennessä Nöpö on totutellut hotelleihin Yyterissä, Seinäjoella ja Joensuussa.

Koiranpentu Yyterin rannalla

Länsiigöötanmaanpystykorva pentu rannalla

Nöpö 3 kuukauden ikäisenä Yyterissä

Voihan sisäsiisteys sentään

Yksi huono puoli gööttipennuissa on piiiiiiiitkä aika sisäsiisteyteen. Olen elänyt kuplassa, jossa ajattelin hyvin koulutettuna kaikkien koirien olevan sisäsiistejä viimeistään siinä 4 kuukauden kieppeillä. Minulla on nyt sellainen fiilis, ettei se taida päteä göötteihin.

Elämäntilanteeni vuoksi voin olla koirien kanssa suurimman osan päivästä, joten voin myös viedä pentua ulos sen 10 kertaa päivässä aina heräämisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen. Tämä on kuitenkin aika rasittavaa touhua kerrostalossa asuessa, joten 5 kuukauden iässä, kun lähes mitään edistystä ei ollut tapahtunut, alkoi epätoivo iskemään.

Tein pikaisen googlauksen gööttiryhmässä hakusanalla “sisäsiisteys” ja sieltähän löytyi pitkä ketju, jossa omistajat kertoivat omien koiriensa olleen sisäsiistejä vasta lähemmäs, tai yli, VUODEN ikäisenä. (Tähän kun saisi sellaisen järkytyshymiön)

Sivuhuomiona: Pidätysongelmat voivat johtua myös terveydellisistä syistä, joten niiden osalta on tietty hyvä tarkkailla ihan kaikkia rotuja, jos sisäsiisteys ei etene tai on muuta poikkeavaa.

Nöpö täytti juuri 6 kuukautta, ja nytkin normi päivänä saa siivota noin kolmet pisut ja yhdet kakat. Öisin ei tee hätiä, ellei sitten aamulla erehdy esimerkiksi itse menemään vessaan ennen pennun ulos viemistä, jolloin taatusti odottaa lätäkkö pentuaitauksen edessä. Nyt viedään Nöpö ulos 5+ kertaa päivässä ja siivotaan tehokkaasti Simple Solutionilla.

Länsigöötanmaanpystykorva sininen silmä

Länsigöötanmaanpystykorva istuu

Nöpö 6 kuukautta

Nöpön loppuvuoden suunnitelmat

Ollaan pariin otteeseen tavattu Nöpön sisaruksia omistajineen, olisi tosi kivaa taas järjestää tapaaminen! Nöpön ja sisarusten pitäisi vielä tänä vuonna osallistua virallisiin pentunäyttelyihin. Itse en ole näyttelyihminen, mutta haluan tukea kasvatustyötä, ja onhan se varmaan ihan jännä kokemus.

Tällä viikolla haetaan Nöpölle passi tulevaa Ruotsin matkaa varten. Ei olla vielä varattu matkaa, mutta sellainen miniloma olisi kiva, ja hyvä tilaisuus Nöpölle tutustua laivamatkustamiseen. Jouluksi ollaan menossa Leville, ja matkalla sinne pysähdytään muun muassa Kolilla, enkä malta odottaa kansallispuistossa vaeltelua koirien kanssa.

Lasse lähti alkuviikosta hakemaan meille uutta autoa Ruotsista ja saapuu tänään kotiin. Päästään heti ajelulle Nuuksioon ulkoilemaan koirien kanssa – ihanaa!

Ollaan tosi onnellisia meidän pikkueläimestä. <3

P.S. Oliko muuten göötti uusi rotututtavuus? Entä onko paikalla göötti-ihmisiä?

Follow my blog with Bloglovin